Päivitykseni -kuten ehkä otsikostakin jo käy ilmi- koskee päivääni Fuji-Q Highland:ssa, joka on, mikäli joku ei sitä vielä saanut selville tai arvannut, huvipuisto lähellä Fuji-vuorta.
Lähdimme matkaan seitsemän aikaan aamulla, herätys oli puoli kuudelta, että huomenta vain teillekin!
Saatuamme itsemme ylös, (heräämisestä on turha puhua, ottaen huomioon, että sisko nukkui vielä sängystä noustuaan ruokapöydässä..) ja aamutoimet hoidettuamme, pakkauduimme mallikkaasti perheeni pieneen kei-luokiteltuun autoon.
Hostäitini lupaili, että levähdyspaikaltamme, johon olisi noin tunnin matka, löytyisi Starbucks. Autuutta.
Jossain vaiheessa matkaa alkoi reipas sade, mikä aiheutti sen, että pysähdyspaikalle saavuttuamme kenkämme eivät suinkaan kastuneet sateesta tai asfalttipihan lammikoista, vaan eteisen matoista, jotka olivat pesusienten lailla imeneet itsensä täyteen sadevettä. Näinpä siis matolle astuessasi sait vihdoin tuta kaiken sen vedenpaljouden, jota jollakin tapaa olit ulkona onnistunut välttelemään. Se niistä kuivista kengistä sitten..
Ja matka jatkui jälleen. Ollessamme jo matkan loppupuolella, saimme suureksi huviksemme huomata, etteivät paljon ylämäkiä kattavat vuoristotiet kuulu kermanvärisen kulkuneuvomme bravuureihin.
Silti pääsimme kuin pääsimmekin lopulta perille ja jätimme auton parkkiin. Huolimatta siitä, että puiston aukeamisajankohtaan oli yhä puolisen tuntia, oli jono paisunut jo pi~tkälti parkkipaikan puolelle.
Kellon lyödessä yhdeksää, voisin vaikka vannoa jonon venyneen yli kilometrin mittaiseksi. Japanilaiset selvästi nauttivat jonotuksesta?
Puistossa heti ensimmäiseksi lipun ostettuasi ja sisään päästyäsi, (mikäli lippusi on mallia, jolla pääset ''kaikkiin'' laitteisiin ilmaiseksi) näet ihmispaljouden lisäksi valokuvauskoppeja, suurin piirtein samanlaisia kuin Suomen passikuvakoput. Seinään niitatuissa ohjeissa sinua neuvotaan kuvauttamaan naamavärkkisi lippuasi varten, ettei kukaan muu voi lippua käyttää, mikäli se esimerkiksi sattuu katoamaan. Oh, pretty!
Vihdoin itse asiaan, eli laitteisiin. Päätimme ensimmäiseksi kokeilla vuoristorata Fujiyamaa, joka kuulutusten ja julisteiden mukaan on ennätysluokkaa sekä radan pituuden, korkeuden, että vauhdin puolesta. Myös jono oli lyhyt, melkein olematon (odotus vain noin 30min.), joten valintamme lienee itsestään selvä.
Pari mutkaa Fujiyama vuoristoradasta
Siskoni varoitti minua jo etukäteen kirkuvansa, mutta kun kiljunnan aika sitten lopulta tuli, ei sitä juurikaan kuullut vaunun halkoessa ilmaa 130kilometrin tuntivauhdilla.
Ja mainittakoon, että kun nyt on kyse tällaisesta maanmainiosta vuoristoradasta, on sinusta tietysti kauhun hetkinäsi räpsäisty myös hehkeä valokuva, jonka sitten voit tiettyyn hintaan poistuessasi ostaa. Näinpä siis meistäkin oli kuva, ja hehkeä kuva olikin. Emme ostaneet sitä...
Seuraavaksi olikin luvassa laite, jonka nimeä en lukuisista yrityksistäni huolimatta vieläkään muista. Kyseinen laite on kuitenkin käytännössä kuin Linnanmäen ketjukaruselli, niillä eroilla, että tässä versiossa keinut nousivat ensin usean kymmenen metrin korkeuteen pyörien vasta ylös päästyään, ja että istuimet olivat pareittain.
Takaisin maanpinnalle laskeuduttuamme liittyi syrjemmällä odottanut hostäitini seuraamme ja lähdimme jatkamaan matkaa jo seuraavat laitteet mielessämme: hostsiskoni halusivat kokeilla vuoristorataa, joten minä lähdin hostäitini kanssa katsastamaan paikallista kummitustaloa, jota kovasti mainostettiin yhdeksi maailman parhaista.
Kummistustalon mainos
Itse kauhutalolle saavuttuamme mama selitti rakennuksen olevan vanha sairaala, jonka huvipuisto oli kunnostanut käyttöönsä. Ja mikäs sen parempi sopivampi teema kauhutarinoille, kuin kauan sitten salassa tehdyt kaameat ihmiskokeet ja niitä seuranneet mysteeriset kuolemantapaukset sairaalan tiloissa, tietysti aaveiden sun muiden suorittamina.
Kierros itsessään kestää noin puolesta tunnista tuntiin, riippuen omasta etenemisvauhdistasi ja siitä kierrätkö reitin loppuun asti; matkalla tarjotaan pakomahdollisuutta useaan otteeseen.
Kierroksen alussa (kuten myös paikalle saapuessasi...) ''pelin'' säännöt kerrataan muutamaan otteeseen, että kaikille on varmasti selvää, ettei kuvaaminen sun muu yksinkertaisesti ole sallittua.
Alun selityksistä päästyäsi sinut ohjataan ystäväsi kanssa röntgenhuoneeseen kuvattavaksi, minkä jälkeen käteesi lyödään pieni taskulamppu ja käsketään seuraamaan nuolilla osoitettua reittiä sairaalan läpi.
Itse kuvailisin kokemusta mielenkiintoiseksi ja lipun hinnan arvoiseksi. Lavastus, sekä etenkin näyttelijöiden maskeeraus olivat taidokkaasti toteutetut. Omalla kohdallani tosin jätin leikin kesken hieman ennen sen virallista loppua, sillä siinä, missä näyttelijät onnistuivatkin nurkan takaa tai varjojen kätköistä toki minut yllättämään, olivat he harvassa, eikä lavastus kaikessa hienoudessaan ollut tarpeeksi saadakseen minua ravaamaan rappuja ja käytäviä ees taas sen enempää. Tietysti hieman vähäiseksi jäänyt aamiainen ja ne siitä kuluneet kuutisen tuntia vaikuttivat myös asiaan.
Esimerkiksi jäljessämme kulkenut nuoripari ainakin piti kierrosta aivan tarpeeksi, ja ilmeisesti liiankin, jännittävänä, sillä he poistuivat yhtä lailla kesken kierroksen.
Alussa otettu kuva osoittautui kohtuullisen hauskaksi, joten arkin lunastettuamme ulkona odottaneiden läpimärkien siskojeni kanssa syömään.
Syötyämme palasimme autolle parin parin lastenlaitteen ja alueen kiertelyn jälkeen.
Koska päivää oli vielä reilusti jäljellä, lähdimme Hakoneen katselemaan sen kauniita heinäniittyjä. Emme kuitenkaan selvästi olleet ainoat tämän idean saaneet, sillä parkkipaikkoja ei ollut ja autoja tuli aina vain lisää ja lisää.
Loppumatka kuluikin omalta osaltani hieman harvinaisempien autojen bongailuun ja valokuvaukseen. Muutaman auton merkki on minulle yhä arvoitus.
Viime viikosta sen verran, että ehdinpä pikaisesti käydä mm. ihastelemassa Enoshiman luonnon kauneutta, lounastaa japanin opettajani kanssa, sekä käydä kenkäostoksilla.
Kei-luokitus autoissa tarkoittaa auton olevan pieni/kevyt (kei = kevyt), ja täten siitä maksettavat verot ovat normaaliautoa alhaisemmat. Kei-luokkaan kuuluvien autojen rekisterikilvet ovat keltaiset.
